Mitä nyt?

Europarlamenttivaalien tulos ei ollut kaunista katseltavaa. SDP hävisi kolmannen paikkansa ja vasemmistoliitto ainoansa. Paikan hävisivät myös Keskusta ja Kokoomus. Euroopanlaajuisesti konservatiivit, äärioikeisto ja vihreät voittivat, vasemmisto hävisi.

Tällainen tulos voisi olla yllätys, koska nykyinen talouskriisi on nimenomaan oikeistolaisen talouspolitiikan vuoksi. Oikeiston mielestä talouselämä toimii parhaiten, kun sitä ei demokraattisesti ohjata. Euroopan sosialidemokraatit yrittivät jo vuonna 2007 lisätä ns. hedge fundsien sääntelyä. PES:n puheenjohtajan, MEP Poul Nyrup Rasmussenin mietintö vesitettiin europarlamentissa oikeistoryhmien vaatimuksesta.

Parlamenttivaaleissa äänestysprosentti oli eurooppalaisittain reippaat 40%. Kansalaisten demokratiatietämyksessä onkin parantamisen varaa. Tässä on varmasti parantamisen paikkaa niin "riviäänestäjällä", medialla kuin puolueillakin. Itse uskon siihen, että globaalissa maailmassa kansainvälinen yhteistyö, esimerkiksi yhteistyö EU:ssa, on välttämätön ehto hyvinvointiyhteiskunnan säilymiselle, ilmastonmuutoksen torjumiselle ja monelle muulle asialle.

Esimerkiksi yksi turhautumiseni aihe eurovaaleissa: Timo Soini. Hän ilmoitti lähtevänsä eduskunnasta europarlamenttiin vastustamaan Lissabonin sopimusta. Kuitenkin sopimuksesta päätetään kansallisissa parlamenteissa, ei europarlamentissa. Kukaan ei häneltä tästä kysynys, eikä siitä, miksi hän tätä sopimusta vastustaa. Hurrattiin vain, että nyt kun Soini on ehdolla, syntyy ainakin keskustelua EU:sta. Jotenkin toivoisi, että keskustelu olisi enemmän painottunut siihen, mitä europarlamentin ja EU:n pitäisi tehdä, eikä siihen, pitäisikö sitä olla olemassa tai pitäisikö meidän olla siellä.

Toivottavasti Euroopan laajuinen valtatappio rohkaisee eurooppalaisia sosialidemokraatteja entistä tiiviimpään poliittiseen yhteistyöhön. Nythän demareilla oli vihreiden lisäksi ainoina puolueina eurooppalaiset vaaliohjelmat, mikä näkyi aivan liian vähän vaalikeskusteluissa.

Mitä sitten sosialidemokratialle? Vesa Mauriala etsi vastausta työväestöstä, jota SDP:n pitäisi puhutella nykyistä enemmän. Toisaalta viime puoluekokouksen jälkeen lähdettiin etsimään lisäkannatusta nuorista ja koulutetusta keskiluokasta.

Puheenjohtaja Jutta Urpilaisen teesi SDP:stä kokoavana arvopuolueena on ainut mahdollisuus sosialidemokratian kannatuksen kasvamiseen. SDP:n täytyy houkutella sekä keskiluokkaa että työväenluokkaa. Näitä ryhmiä yhdistää pyrkimys sosiaaliseen tasa-arvoon mm. tulonjaossa. SDP:llä on hyvät mahdollisuudet perinteisenä palkansaajapuolueena tavoittaa kummatkin ryhmät.

Mikä sitten erottaa näitä ryhmiä? Maahanmuuttopolitiikka on yksi. Nimenomaan työväenluokka on suhtautunut perinteisesti negatiivisemmin maahanmuuttajiin ja pakolaisiin, kuin keskiluokka. Yhteiskunnassa huonommassa asemassa olevat pelkäävät työttömyyttä ja maahanmuuttajat kilpailevat usein samoista työpaikoista työväenluokan kanssa. Vaikka moni demarien kannattaja suhtautuu negatiivisesti lisääntyvään maahanmuuttoon, on lisääntyvän maahanmuuton tarve todellisuutta väestön eläköitymisen takia. Maahanmuuttokeskustelua ei tule pelätä vaan se tulisi ottaa haltuun ja perustella kansalaisille, miksi Suomi tarvitsee lisää maahanmuuttajia. Lisäksi meidän tulisi investoida lisää maahanmuuttajien kotouttamiseen. Huonosti hoidettu integroiminen aiheuttaa ongelmia ja on omiaan lisäämään maahanmuuton vastustamista.

Joissain tasa-arvoasioissa moni vanhempi demarien kannattaja (ja kansanedustaja) on aika konservatiivinen. Esimerkiksi samaa sukupuolta olevien parisuhdelaki, adoptio-oikeudet ja piakkoin ajankohtaiseen keskusteluun tuleva sukupuolineutraali avioliittolaki eivät varmasti ole kaikkien mieleen. Koska nämä asiat herättävät runsaasti julkisuutta, on monelle peruskannattajalle (populistien näin väittäessä) syntynyt kuva, ettei SDP:tä enää kiinnosta duunarien (erityisesti miesten) asiat, vaan vain hedelmöityshoidot yms. Kuitenkaan näiden asioiden hoitaminen ei ole mitenkään toistensa poissulkevaa. SDP:n tulisikin mieluummin terästäytyä sosiaalisen tasa-arvon puolustamisessa, kuin alkaa häpeillä omaa tasa-arvopolitiikkaansa.

Sitten jo aloittamani Eurooppakeskustelu. Eurooppalainen yhteistyö on elinehto vihreän hyvinvointiyhteiskunnan kehittämiselle. Puolue pääsi jo 2009 eurovaaleissa hyvän vauhtia pois 2004 vaalien sloganista "Suomen etuja ajetaan nyt Euroopassa". Puolueen kampanjassa terästettiin SDP:n roolina osana isompaa eurooppalaista sosialidemokratiaa ja PES:iä (Party of European Socialists). Toivottavasti 2009-2014 tuodaan sosialidemokraattien politiikassa, koulutustoiminnassa, UP Demarin artikkeleissa jne. entistä enemmän esille eurooppalaista agendaa ja mm. Euroopan parlamentin toimintaa. Ikävä kyllä nykyinen unionin oikeistoenemmistö antanee runsaasti aiheita uutisointiin.

SDP on vahvasti ajanut Suomen kuntakentän uudistumista ja PARAS-hanketta. Nyt samanlainen hanke tarvittaisiin SDP:n puolueosastoverkkoon. Samoin monet puolueen käytännöt tarvitsevat muutosta. Päätöksentekoa olisi edelleen tehtävä avoimemmaksi, puolueen jäsenten osallistamista lisättävä, sukupolvenvaihdoksen tulisi jatkua, puolueeseen liittymistä tulisi helpottaa, jne. Kun meillä on nykyistä tehokkaampi puolueen toimijoiden verkosto, pystymme nykyistä paremmin a. viemään viestiämme kansalaisille b. saamaan kansalaisilta viestiä puolueelle ja päättäjillemme.

Jyri Häkämies arvosteli tänään "poikkeuksellisen ankarasti" SDP:tä ja väitti meitä Tarja Haloseen ripustautumisesta. Tämä lienee enemmänkin yritys jatkaa julkisuudessa rullaavaa negatiivista yleisvirettä SDP:stä ja puheenjohtaja Urpilaisesta, kuin todellinen avaus. Tällaisellä julkisuudella on tapana pitää yllä itseään, joten ei auta kuin jatkaa sen perustelua, miksi nykyinen hallitus on huono ja miksi vuonna 2011 tulisi äänestää sosialidemokraatit takaisin hallitukseen.

Eläkeratkaisusta

Suomessa on ollut perinne tehdä valmistelua työeläkkeistä yhteistyössä työntekijäosapuolen ja työnantajaosapuolen kanssa. Ottamalla mukaan laajasti työmarkkinaosapuolet valmisteluun on valmistuttu muiden maiden kaltaisilta mellakoilta, kun eläkeikiä on lähes joka maassa jouduttu nostamaan. Viimeksi Suomessa tehty eläkeuudistus tuli voimaan vuoden 2005 alussa.

Nyt hallitus päätti rikkoa pitkän perinteen ja teki ehdotuksen työeläkejärjestelmän muutoksesta eli eläkerajan korottamisesta. Työmarkkinaosapuolet olivat luonnollisesti pöyristyneitä. Ilmeisesti keskustassa on oltu tyytymättömiä siihen, että he ovat aika ulkopuolella kolmikantavalmistelusta ja hinnalla millä hyvänsä haluttiin saada puolueen vaikutusvalta näkyviin?

Olisiko tämä se kohta nykyhallituksen taivalta, jolloin sen todellinen luonne alkaa paljastua? Hallitus aikoo edelleen alentaa työn verotusta ja veronkevennykset maksatetaan pidentämällä työuria. Työnantajapuoli kehui hallitusta, niin kuin se teki myös siitä, että porvarit päättivät kertaheitolla poistaa työnantajan kansaneläkemaksun eli vähentää työnantajan verotaakkaa noin miljardilla eurolla. Siihen menikin raha, jota olisi voinut käyttää SATA-komitealle tehtäväksi annettuun sosiaaliturvan uudistukseen.

Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtajan Timo Kallin mukaan eläkeikän myöhentäminen edesauttaa sitä, ettei maahanmuuttajia tarvita niin paljoa. Olisiko taas kerran vähän liian rehellisesti sanottu Timo Kallilta? Vertaan tätä hänen lausuntoonsa keväällä, kun hän sanoi ettei vaalirahoituslakia tarvitse noudattaa, koska lain rikkomisesta ei rangaista.

Toivottavasti tämä kasvattaa myönteisyyttä maahanmuuttoa kohtaan: jos saamme lisää maahanmuuttajia ja kun tekijöitä on enemmän, ei eläkeikärajoja tarvitse enää kohottaa.

Oikeudenmukaisuuden halua vai kateutta?

Kokoomuksen puheenjohtaja Katainen rinnasti opposition Terijoen hallitukseen, kun oppositio ei hänen mielestään puhu totta. Ehkä mieluummin olisi kuullut Kataiselta perusteluja sille, mikä opposition väitteissä on väärää. Mediatoimisto ilmeisesti kertoi Kataiselle, että talvisotaretoriikka kyllä puree mutta tämä vertaus on liian loukkaava eikä näytä hyvältä katsojen silmissä, joten siitä täytyy luopua. Katsojien silmissä näyttäisi hyvältä, jos Katainen pyytäisi anteeksi. Pakkohan niin oli tehdä, enkä nyt usko, että hänen tarkoituksensa oli loukata.

Kokoomuksen varapuheenjohtajan Virkkusen heitto siitä, että vasemmistolaiset ovat kateellisia menestyville henkilöille, on moneen kertaan kuultu. Varmaan aika moni sanoisi, että oikeistolaiset ovat itsekkäitä ja ajattelevat vain itseään. Niin, poliittisista kannasta ei ihan aina voi sanoa, millainen sitä kannattava henkilö on. Tunnen sekä itsekkäitä vasemmistolaiseksi itseään kutsuvia että epäitsekkäistä oikeistolaiseksi itseään kutsuvia.

Tietenkin voi olla, että itsekkäät eivät vain miellä olevansa oikeistolaisia ja epäitsekkäät vasemmistolaisia? :)

Kuinkahan moni oikeistolainen, pitkää päivää raatava, kovia paineitakin sietävä menestyjä on kateellinen työttömälle, jonka hän luulee olevan vapaa vastaavista paineista?

Toinen työviikko Demarinuorten järjestösihteerinä on lähes aluillaan. Tosin huominen työpäivä on hieman rikkinäinen. Käyn ostamassa liput Madonnan keikalle ja menen illaksi Turkuun graduseminaariin.

Ohhoh

Tulipa pidettyä pitkä tauko bloggaamisessa.

Lauantaina bloggasin tosin puolueosastoni NUS:n eli nuorsosialidemokraattien verkkosivuilla eurovaaleista. NUS on valtakunnallinen puolueosasto, joka tarjoaa laajasti vaikutusmahdollisuuksia jäsenilleen.

Marraskuusta tämän kuukauden loppuun asti olen ollut harjoittelijana sosialidemokraattisessa eduskuntaryhmässä. Olen tehnyt taustamateriaalia sosiaali-ja terveyspolitiikasta. Ensi kuun alusta siirryn Arkadianmäeltä Hakaniemeen, Demarinuorten järjestösihteeriksi. Hmm, mistä lie johtuu, että jotenkin sitä aina lähestulkoon kirjoittaa, että järjestösithi?

Yritän taas alkaa kirjoitella aktiivisemmin tätä blogia.

Iloisia uutisia

Harkitsin valvomista viime yönä Yhdysvaltojen presidentinvaalien takia. Lopulta päädyin valitsemaan hyvät yöunet. Vaikka olisihan se mukavampaa muistaa ne hetket, kun Obaman presidenttiys varmistui. Nyt sain tyytyä 6.30 minulle tulleen tekstiviestin "Obama voitti vaalit, jee! Koko Kenia juhlii" lukemiseen.

Nyt äänestäjät rankaisivat republikaaneja talouskriisistä. Toivotaan, että joko talouskriisi on kahden vuoden päästä ohi, tai jos ei ole, äänestäjät syyttäisivät siitä edelleen republikaaneja. Bill Clintonin vaalivoittoa 1992 himmensi republikaanien voitto kongressin molemmissa kamareissa vuoden 1994 välivaaleissa. Edistyksellistä politiikkaa on vaikea tehdä, jos eduskuntalaitos on konservatiivien hallussa, vaikka Yhdysvaltojen presidentillä onkin laajat valtaoikeudet. En haluaisi nähdä tilannetta, että näin tapahtuu Obamalle vuonna 2010.

Katkera esivaali meinasi päättyä Clintonin kannattajien joukkopakoon McCainin leiriin. Onneksi näin ei näyttänyt suuressa mittakaavassa käyvän. Lokaa lensi puolin ja toisin. Perinteisesti republikaanit ovat tässä kunnostautuneet, nyt tuntui siltä, että demokraatit ovat hieman tätä eroa kuroneet umpeen.

Nykyhallinto ei taida olla kovin suosiossa. Varapresidentti Cheneyn tuki McCainille päätyi Obaman vaalimainosvideolle.

Keskustelua

"Tilanteessa, jossa maa huutaa selkeän sosialidemokratian ja vasemmistolaisen politiikan perään eivät unelmahöttö ja fraasit uudesta keskustasosialidemokratiasta herätä luottamusta. Politiikka tulee palauttaa politiikkaan ja toivottavasti saamme eduskuntavaaleihin mennessä vielä sellaisen sosialidemokratian, joka sen tekee."

Näin kirjoitti Erkki Tuomioja maanantaina 27.10.

"Erkki Tuomiojan ilmaisu unelmahötöstä kuvaa vain sitä miten SDP:n puoluejohto kuvitteli voivansa aloittaa vaalityön tyhjältä pöydältä ehdottomalla sitä ja tätä - ja kuorruttamalla kaiken unelmalla - ja sitten voivansa lunastaa kansalaisten luottamuksen. Ehei. Analyysissa on otettava lusikka kauniisiin käteen ja pilkottava ongelma ja katsottava mitä sille voi tehdä. Minusta Jutta teki parhaansa eikä oma kritiikkini ole mitenkään henkilöön menevää. Tosiasia - ja sen aamun keskustelu osoitti - on, että kaikista niistä sadoista ellei tuhansista puoluekokouksen papereista ei ole vielä löytynyt linjaa eikä edes kompassia edetä eteenpäin. Kun se on löytynyt, on tehtävä kovasti työtä kasvokkain ja virtuaalisesti, että siihen uskotaan ja luotetaan. Sitten vasta voi ansaita kannatuksenkin."

Näin kirjoitti Arja Alho torstaina 30.10.

Onneksi sitten saatiin suomennoskin Tuomiojan tekstistä. Moni tulkitsi hänen tekstinsä kuten sen otsikointi: "Tuomioja lyttää Urpilaisen unelmahötön" eli hyökkäykseksi puoluejohtoa kohtaan.

Sekä 2007 (eduskunta) että 2008 (kunnallis) vaaleissa SDP:n viesti oli, että puolueen erottaa porvarikentästä siinä, että SDP panostaa enemmän palveluihin (julkiseen sektoriin) ja vähemmän veronkevennyksiin. Tämä ei 2007 mennyt läpi, kun samaa oltiin luvattu jo 2003, mutta tulos oli kuitenkin se, että veroja alennettiin edelleen (tosin puolue ei nimenomaan luvannut olla alentamatta veroja). 2007 vaalikeskusteluissa Katainen kutsui SDP:tä puolueeksi, kun se aina ennen vaaleja lupaa olla alentamatta veroja ja sitten hallituksessa niitä alentaa. Vihreät syyttivät sosialidemokraatteja oikeistolaistumisesta, vasemmistoliiton vaalilause oli "Oikeasti vasemmalla" - viitaten, että SDP ei oikeasti ole vasemmalla. Tiukan taloudenpidon ansiosta liikkumavaraa oli, mutta vaalitappion takia sitä pääsi käyttämään porvarihallitus.

Monien mielestä 1995-2007 ollessaan vallassa SDP laittoi liian suuren osan taloudellisesta pelivarasta verojen alentamiseen ja liian pienen osan julkiseen sektoriin. Jos SDP vaalikampanjassaan puhuu julkisten palveluiden tärkeydestä, mutta se ei ole itse niihin tarpeeksi investoinut ja ne eivät toimi tarpeeksi hyvin, onko viesti uskottava? Ilmeisesti 2007 ja 2008 näin ei vielä ollut. Toivottavasti eurovaaleissa ja eduskuntavaaleissa näin tulee olemaan.

Vaalitenteissä Kokoomus syytti palveluihin panostuksia vaativaa SDP:tä taloudellisesta vastuuttomuudesta. Menot pitää sopeuttaa tuloihin. Nyt kun SDP ja Sauli Niinistö esittivät tuloveron kevennysten pienentämistä, Katainen ilmoitti että veroale tehdään, vaikka budjetissa mentäisiin miinukselle. Tämä on osa vallitsevaa puhetapaa, jossa veronalennukset nähdään hyvinä, talouden moottoria ravitsevana, kun taas palveluihin ja tulonsiirtoihin satsaaminen on tuhlaamista ja vastuuttomuutta.

En tarkoita, että julkista sektoria tulisi kasvattaa vastuuttomasti tai että sen rakenteita ei tulisi samalla uusia ja kasvattaa tehokkuutta. Nämä ovat ensiarvoisen tärkeitä, koska työtätekevä väestö vähenee samalla kun monien julkisten palveluiden kysyntä tulee kasvamaan.

Olisi hyvä, että Uudesa SDP:ssä käytäisiin läpi hallituskauden 1995-2007 tavoitteet ja saavutukset ja saavuttamatta jääneet asiat läpi ja tämä analyysi olisi yhtenä pohjana sille, että SDP haastaa porvarihallituksen eduskuntavaaleissa 2011. Tuolta ajanjaksolta löytyy runsaasti hyvääkin - parhaana esimerkkinä työllisyyden kasvu. Varmaan myös näinä vuosina ministereinä toimineilla Arja Alholla ja Erkki Tuomiojalla on paljon annettavaa tähän keskusteluun.

Mitä nyt?

SDP hävisi valtakunnallisesti neljän vuoden takaisista kunnallisvaaleista 2,7%. Viime vuoden eduskuntavaalituloksesta jäätiin hieman. Torjuntavoiton tästä tekee se, että monet arvioivat että voisi käydä vielä huonommin ja se, että pääministeripuolue Keskusta sai vielä huonomman tuloksen.

Puolueen kampanja vaikutti rutiininomaiselta, lukuun ottamatta unelmoilla kampanjoimista. SDP:ssä ollaan aina kuunneltu kansalaisia, mutta Unelma-kampanja ehkä toi tätä myös puolueen julkisuuskuvaan. Uusi SDP -uudistusprojekti jatkuu vaalienkin jälkeen. Uutta puoluejohtoa ei voi tappiosta syyttää, syksyllä saatiin paljon uusia ehdokkaita vaaleihin ja uusi johto on tehnyt paljon töitä. Samanlaista potkua uudistumiseen ei valitettavasti saatu kuin mitä Kokoomus sai neljä vuotta sitten kunnallisvaalivoitostaan.

Kampanjointia on ajateltava uusiksi. Jotkut kiinnittivätkin huomiota Kolmen sepän patsaalla olleen SDP:n mökin ulkoasuun. Puolueen työryhmätyötä täytyy lisätä ja avata, uusin ihmisin. Toivottavasti avautuminen kansalaisjärjestöihin jatkuu puolueessa. Ääniä ei enää saa työväentalojen ovien sisäpuolelta.

Puolueen kampanjassa yritettiin tehdä eroa porvareihin, mutta se ei ilmeisesti purrut. Vastakkainasettelua ei saatu näkymään julkisuuteen. Tosin vaalien jälkeen Kokoomuksen vantaalainen kansanedustaja Tapani Mäkinen sanoi, että kansalaiset ovat antaneet valtuutuksen palvelujen ulkoistamiseen. Perussuomalaisten riveistä kuultiin, että nyt tulee muutos maahanmuuttopolitiikkaan.

Maahanmuutto on aihe, joka nyt väkisin keskusteluttaa ihmisiä tästä eteenpäin. SDP voi toki välttää keskustelua, koska sen kannattajissa on monenlaista mielipidettä asiasta. Jos emme asiasta tee avauksia, muut kyllä tekevät ja keskustelu kulkee muiden ehdoilla. Kun puhumme maahanmuuttajien ja heidän integraationsa tärkeydestä, saamme toivottavasti heitä osallistumaan nykyistä aktiivisemmin politiikkaan ja toivottavasti myös sosialidemokraattiseen liikkeeseen.

Pääkaupunkiseudulla SDP kärsi suurtappion. Helsingissä ja Espoossa hävisimme ääniä vihreille ja perussuomalaisille, Vantaalla ilmeisesti "vain" perussuomalaisille. Vihreät ovat muodostumassa kaupungeissa nuorten keskustavasemmistolaiseksi yleispuolueeksi. Espoossa ja Helsingissä ei nuoria demareita valtuustoissa näy, ei nyt eikä 2009. Vantaalla sen sijaan on tehty määrätietoisesti työtä nuorten auttamisesta valtuutetuiksi. Vantaan demarivaltuustoryhmän ikäjakauma on sopusuhtainen, ikäiseni Antti Lindtman sai ääniä lähes tuhat. Helsingissä nuorin valtuutettu on 38-vuotias Osku Pajamäki. En varmaan edes halua tietää, mikä oli SDP:n ääniosuus Helsingissä ja Espoossa alle 30-vuotiaiden osalta.

Toivottavasti Helsingissä ja Espoossakin nostetaan nuorempaa polvea päätöksentekijöiksi. Sukupolvenvaihdos tulee aina, jos se ei onnistu SDP:ssä se tapahtuu muihin puolueisiin.